Kuume

Pitihän se mennä. Käymään pankin setän juttusilla. Aivan niin kuin tässä ei polttelis jo jalkojen alla muutenkin. Jotenkin mää olin ajatellut, että siellä se sitten katsoo meitä silmälasiensa yli, kulmat kurtussa ja pitää saarnan tästä lamasta ja ruoan hinnasta. Mutta ei, kyllä se vain kovasti painoi enteriä ja oli sitä mieltä, että juu, juu. Ajattelin kyllä mielessäni, että nyt pitäis juosta ja kovaa. Mutta ehkä nyt kuitenkin on myönnettävä, että kovasti hymyilytti kylmässä viimassa Hämeenkadulla. Tiedättekö sillä tavalla, että tuntuu siltä kuin sydämenlyönti jäis välistä.

Minkäs teet. Tässä sitä ollaan. Kyllä on jo erinäisiltä tahoilta kuultu totuuksia:

"Eiköhän sulla ole kuule kädet ihan täynnä töitä muutenkin?"

Voi tietäisitpä vain rakas äitini. Tietäisitpä vain.

Minkäs teet.

"Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa, kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto, elinehto:
Värisevää sielua ei saa tallata."

Yksi mun lempirunoistani. Tommy oli sydäntä ja sielua.

Jotain mää olen kuitenkin oppinut tässä kotosalla. Turha on hötkyillä. Asiat tapahtuu ajallaan ja niin tämäkin. Tai sitten jää tapahtumatta. Mutta kurkottelen, kyllä kurkottelen.

Kohti Vihervaaraa?

- Suuruudenhullu